Maata näkyvissä!

Tänään alkoi koulujen pääsiäislomat Niedersachsenissa ja sehän tarkoittaa sitä, että meilläkin on koko miehitys kotona 24/7. Lasten päiväkoti olisi kyllä auki, mutta Juuli oli nuhainen ja Matildakin halusi jäädä kotihommiin. Nimittäin loma ei tällaisille uustalollisille tarkoita LOMAA sanan varsinaisessa merkityksessä,vaan työleiriä. Itse koitan vielä jokaisessa rauhallisessa välissä varastaa hetken joko gradusuunnitelmalle, kirjaprojektille tai tutkimusprojetille, jossa olen mukana yliopiston kautta. Vähemmän menestyksekäs työskentelytapa, mutta ainut mahdollinen tässä "lomakiireiden" keskellä.

Kun kello löi 9 oli parveke pesty ja makuuhuoneen ikkunoista näki taas läpi.

Aamiaispöydässä muistelimme vanhoja pääsiäislomia. Neljä vuotta sitten olimme Hampurissa, kolme vuotta sitten Egyptissä, pari vuotta takaperin Mallorcalle, viime vuonnakin vielä Berliinissä. Ja nyt siis omalla perunapellolla keskellä Niedersachsenin pampaa kera nuhaisen 1 1/2-vuotiaan  ja valtavan hiekkakasan. Nimittäin Steffu oli loman iloksi tilannut kuutiokaupalla täyttömaata pihallemme. Maata toimitetaan sitä myöten kun saamme sitä raivattua, sillä valtava rekka ei pääse peruuttamaan kuin yhteen kohtaan takapihallemme. Maa levitetään tietenkin huvin ja urheilun vuoksi kottikärryillä.

Onneksi tänään kävi eräs tuttavaperhe kylässä ja lupasivat tulla huomenna uudestaan traktorin kanssa. No, tästä lomasta kun selvitään, niin näkyvissä siintää perunapellon sijaan ruohokenttä!

 

Esikoulua ja tulevia isokenkäisiä

Matilda käy nyt esikoulua jo toista kertaa. Ensimmäinen esikoulu Berliinissä oli Steiner-päiväkodin esikoulu, joka koostui muutamista metsäretkistä ja taiteellisista projektitöistä. Esikoululaisia käytettiin "Königskinder"-nimitystä. Täällä Niedersachsenissa esikoulu kulkee nimellä "Maxiclub" ja lapsilla on viikottain joku käytännönläheinen tempaus; vierailu poliisin luona, liikennekasvatustunti ja bussikortti, ensiapukurssi, vierailu koulussa jne. Kouluvierailulla tehdään usein ihan perinteisiä eskaritehtäviä. Mielestäni käytäntö on hyvä. Lukemiset, laskemiset ja sen sortin taidot ehtii kyllä opetella koulussakin, sen sijaan elämän perustaidot ovat monella meistä aikuisistakin hukassa.

Kerran kuukaudessa päiväkoti on kiinni (hoitajien koulutuspäivä, hieno juttu!) ja sellainen päivä sattui viime perjantaille. Koska esikoululaiset oli kutsuttu koululle askartelupäivään, pääsin kurkistamaan saksalaiseen koulumaailmaan Matildan kanssa. Askartelupäivä alkoi koko koulun yhteisellä tilaisuudella, jossa jaettiin lapsille ensin urheilumitaleja ja laulettiin pääsiäislaulu. Lopuksi esiteltiin askarreltavat työt ja kerrattiin säännöt. Lapset saivat itse valita, mitä askarteluja tekevät. Myös monilla koululaisilla oli äidit tai isät mukana. Aamupäivästä tuli hauska. Matilda ei paljon apuja tarvitse (tai halua) askarrellessa ja sain itse höpötellä muiden äitien kanssa ja nauttia koulun avoimesta ilmapiiristä. Mörsen koulu on mukava pieni kyläkoulu, jossa niin lapset, opettajat kuin vanhemmat tuntevat toisensa.

Iltapäivällä kävimme anopin kanssa kenkäkaupoilla. Anoppi haluaa pari kertaa vuodessa sponsoroida lapsille uudet kengät, ja otamme tarjouksen aina kiitollisuudella vastaan. Itse olen niin pihi (ja ekologinen?) että ostan lähes kaiken kirpparilta. Varsinkin nyt kun pihamme muistuttaa perunapeltoa, tuntuu hassulta laittaa kymmeniä euroja lasten uusiin kenkiin. Mutta onhan se hyvä lapsille, että saavat oikeasti sopivat kengät ja kivahan se on yhdet siistimmät kengät olla myös.

Liikkeessä, jossa käymme on mahtava asiakaspalvelu. Ensin lasten jalat mitataan ja sitten autetaan kenkien sovituksessa. Esim. Eccon kengät, jotka omasta mielestäni olivat söpöimmät ja käytännöllisimmät Juulille, olivat liian leveälestiset. Lisäksi olisin varmaan ostanut vielä tytölle kokoa 23, mutta myyjä neuvoi ostamaan 24. Matildan kengän koko on jo 34! Hänellä on myös samanlainen pitkä, korkea, kapeahko jalka, jota moni popo painaa. Mutta sopivat ballerinat keväälle löytyi kuitenkin. Valitsen väreistä mieluiten tummaa ja harmaata, jolloin pienet läikät tai kostumat eivät näy heti.

Kenkäkaupasta suuntasimme vielä läheiselle Tankum-Seelle nauttimaan iltapäiväauringosta ja tekeään hiekkakakkuja. Olipa kiva lomaperjantai! Tällaisina päivinä tosiaan nautin siitä, etten ole tällä hetkellä kokopäivätöissä.

Lapsi, saksalainen identiteetti ja kollektiivinen syyllisyys

 Saksalais-suomalainen tyttäreni Matilda, 6-vuotta, on luonnollisen kiinnostunut kaikesta ympärilläänn äkemästä. Tytöllä on ollut kyselykausi siitä lähtien kun hän oppi puhumaan. Berliinissä yksi Matildan suosikeista oli Gedächtniskirche, toisessa maailmansodassa tuhoutunut kirkko, joka on jätetty korjaamatta, muistuttamaan meitä toisesta maailmansodasta. Sain kertoa kirkon tarinan Matildalle joka kerta, kun kuljimme sen ohi.

Olin itse Matildan ikäinen kun maailma alkoi avautua omaa kotipihaa kauemmas. Muistan kun avaruussukkula Challenger räjähti, kun Tsernobyl räjähti, kun Kekkonen kuoli. Oli vuosi 1986 ja minä täytin syyskuussa 6. Samoihin aikoihin isä opetti minulle maailmanhistoriaa. Opetusmetodit olivat vähintäänkin kyseenalaiset. Hän avasi historiankirjan kohdasta, jossa oli nälkiintyneitä juutalaislapsia ja kertoi, mitä keskitysleireillä tapahtui. Rehellisesti. En traumatisoitunut, vaan oli mielestäni mahtavaa, kun minut otettiin tosissaan. Arvatkaapa miksi kiinnostuin jo nuorena Saksasta?

Itse en kuitenkaan tekisi samoin. Matilda ei katso uutisia, KiKan (lastenkanava) nuorten uutisiakin vain vanhempien seurassa. Syyria, Boko Haram, Saksan menneisyys - Ne ovat kuitenkin kanssamme joka puolella; radiossa, lööpeissä ja ihmisten huulilla. Tyttö imee informaatiota kuin sieni ja pommittaa kysymyksillä perään. Miten siis kertoa 6-vuotiaalle maailman tapahtumista? Tai saati sitten kertoa saksalaislapselle Saksan historiasta?

"Ei ole saksalaista identiteettiä ilman Auschwitzia", sanoi Saksan liitopresidentti Joachim Gauck tammikuussa Auschwitzin vapautumisen 70-vuotismuistopäivänä. Saksalaiset tuntevat tänäkin päivänä syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Kollektivschuld on osa saksalaista identiteettiä, ainakin kolmanteen sukupolveen asti. Tuleeko myös utelias tyttöseni tuntemaan tuota syyllisyyttä? Miten paljon riippuu siitä, mitä ja miten hänelle kerron? Matilda on syntynyt vuonna 2008, eikä ole koskaan tavannut saksalaista isoäidin isää, joka oli toisessa maailmansodassa SS:n. palveluksessa. Voisiko sukupolvien syyllisyysketju katketa henkilökohtaisen siteen puuttumiseen?

Entä miten mahdollista syyllisyydentunnetta kompensoi suomalainen identiteetti, johon kuulunee edelleen "talvisodan henki" ja ylpeys itsenäisyydestä? Voiko lapseni tuntea samaan aikaan ylpeyttä Suomen itsenäisyydestä ja hävetä Saksan menneisyyttä?

Minunkin tarinoissani seikkailevat hyvät ja pahat. Putin on paha, Merkel hyvä, Niinistö hyvä, Hitler tietysti paha. Kollektiivinen syyllisyys elää ja hengittää niin kauan, kuin meillä on tarve muistaa.

Sanastoa

Kollektivschuld - Saksalainen kollektiivinen syyllisyydentunne
2. Weltkrieg - Toinen maailmansota
Nachkriegsdeutschland - 2. maailmansodan jälkeinen Saksa
SS - Schutzstaffel - Kansallissosialistise  puolueen alainen sotilaallinen organisaatio, jonka edustojat toimivat juutalaisten kansanmurhassa usein keskeisessä roolissa.

Ensimmäiset kukkapenkit

Viikonkoppuna sää ei suosinut, mutta aloitimme silti ensimmäisen kukkaprojektin pihallamme. Saunan (eli kellarin) terassi ja siihen liittyvät kukkapenkit olivat viimeinen asia, jonka saimme joulukuussa valmiiksi. Muuten piha onkin kuin perunapelto. Saunan terassiltakin uupuu vielä laatoitus, laatat tosin ovat jo siistissä paletissa pihalla ja pääsiäisen jälkeen päästään aloittamaa ensin terassin ja sitten etupihan laatoitus.

Terassi on länsipuolella ja avautuu pihalle kolmen n. metrin korkean ja 3 + 3 metriä leveän porrastuksen kautta. Portaat on täytetty kukkamullalla ja  nyt niistä olisi tarkoitus tehdä hehkuva kukkaketo. Tai vihreä saareke. Tai pikkuinen porkkanamaa. Tai kaikkea tuota. Viljely saa tosin vielä hetken odottaa, pelkään pakkasöitä ja pitäisi vielä suunnitella, että mitä mihinkin tulisi. Kasvien tulis olla mielellään monivuotisia, kauniita ja helppohoitoisia - sekä tietysto tämänhetkisestä budjetista johtuen - halpoja! Tärkeää olisi, että terassi pääsisi eroon betonisesta ilmeestään. Vinkkejä otetaan vastaan!

Työsarkaa riittää kuitenkin ilman viljelyäkin. Ensimmäisenä tartuimme kukkapenkien ylälaitaan ja erotimme sen rakennustyroksia apuna käyttäen omiksi kukkapenkeikseen. Teimme kolot styroksilaatoille ja sitten keräsimme tontilta kiviä, joilla peitimme styroksit. Pihit pihanlaittajat vauhdissa! Budjetti 0€.

 

Ostimme myös muutaman valmiin kukkivan kukan, jotta saamme niistä vähän väri-ilottelua etupihalle. Tosin etupihaa kaunistamaan tarvittaisiin joku taikuri. Siellä ei ole vielä mitään, paitsi roskaämpärit! Eturapun virkaa toimittaa pari eurolavaa ja jostain syystä tuohon oven viereen kertyy myös kasoittain sekalaista rakennustarviketta. En uskalla laittaa kuvaa.

Tässä kuitenkin Matilda istutuspuuhissa. Takana näkyy perunapeltomainen takapihamme:

Tuolien tuunaus

Olen katsellut jo pitkään ruokapöydän tuolejamme vähän sillä silmällä, että "tarttis tehdä jottain". Meillä on täällä uudessa talossa ollut käytössä kaksi tammenväristä puutuolia, jotka anoppi on löytänyt roskalavalta vuonna 2006 ja kaksi eri sarjan puutuolia, jotka entinen asukas oli jättänyt tuttavaperheen ostaman talon puuvajaan (ilmeisesti polttopuutarkoituksiin...).

Visioin Peppi-Pitkätossu-lookia ja ajattelin maalaavani jokaisen tuolin eri värillä vähän tähän tapaan:

Kuva: Asuntomessut

No, tulin järkiini. Meidän sekametelisopassa värikimara ei taitaisi vaikuttaa yhtä hallitun tyylikkäältä kuin sisustusblogeissa. Pari viikkoa sitten hain värikartan lainaan maalaustarvikeliikkeestä ja satojen värien joukosta sekä sekä Stefan että Matilda etsivät sattumalta saman vaalensinisen sävyn. Miten niillä on niin samanlainen maku? Konsulttieni suuntaviivoja mukaillen päädyin sitten sähkönsiniseen väriin: Siinä ei ainakaan joka kolhu näy.

Päästäkseni helpolla ostin 2in1 maalin, jossa luvattiin pohjustus valmiina mukana. Lakkaamattomat tuolit hioin hiekkapaperilla puhtaaksi, puhdistin vedellä ja maalasin. Ne näyttivät jo yhden maalikerroksen jälkeen ihan hyviltä.

Lakatut tuolit olivat ohjelmanumero erikseen. Olin ostanut "Farbenabbeitzeria" (maalinpoistaja?), jota levitin ohjeen mukaan ja annoin vaikuttaa puolisen tuntia. "Miedontuoksuisesta" tökötistä lähtenyt löyhkä oli aivan kaamea... eikä lakkaus edes lähtenyt kokonaan, vaan jouduin käymään tuolit läpi ensin Spachtelilla (suomeksi?) ja vielä hiekkapaperilla. Eko- ja kustannustehokkaampaa olisi varmaan ollut poistaa lakka suoraan hiekkaparerilla. Nämä tuolit myös vaativat pari kerrosta maalia ennen kuin näyttivät hyviltä.

Tältä näyttää lopputulos! Vielä kun olisin jaksanut tuon askarteluliinan ottaa pois ja korjata Juulin välipalat, niin vois olla tyylikkäämpi. Mutta meillä kun asuu kaksi vapaata taiteiliaa, joilla on koko ajan joku proggis kesken, niin eipä maksa vaivaa. Ja käytetyllä budjetilla tulos on ihan riittävä.

Farbenabbeizer 15€
Pensselit 4€
Sininen Buntlack 2 in 1 10€
Tuolit 0€

Tosin Steffu sanoo, että voin laskea summaan 1000€ lisää, koska tuhosin maalaushommissa alakerran lautalattian, mutta se nyt aina liioittelee. Pari maalitahraa nyt on vaan elämisen merkkejä. Vai mitä?


Meidän pöytä on muuten Ebay-löytö, taitaa olla ehta 80-luvun alun sarjatuotantoa oleva puupöytä. Sen hienoin ominaisuus on pituus, eli pöydän saa käden käänteessö veivattua yli neljä metriä pitkäksi! Käytiin tuo kiireesti Jouluaaton aattona hakemassa naapurikylästä, kun huomattiin, ettei meidän kahdeksanhenkinen juhlaseurue mahdu kahden hengen pöydän ympärille. Maksoi 70€. Oliskohan seuraava proggis maalata tuo rohjake valkoiseksi?

Ja tässä testikäyttäjänä iloinen taiteilija, jolla on tällä hetkellä voimakas palikkakausi meneillään.

Einschulung Saksassa: Kouluun jo viisivuotiaana?

Pisa-shokki avasi koulujen portit 5-vuotiaille

Suomessa vuonna 2000 itsetuntoa nostattanut ensimmäinen Pisa-tutkimus aiheutti saksalaisille "Pisa-shokin". Alhaisten tulosten vuoksi opetussuunnitelmia tiivistettiin ja koulun alkua aikaistettiin monissa osavaltioissa. Saksan koulusysteemi ei siis tunne "pehmeää laskua", luokkakoot ovat keskimäärin suurempia (25-28 lasta) ja koulu ei tarjoa tukiopetusta, kouluavustajia yms. heikommille oppijoille, ainakaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Lisäksi välitunteja on vähemmän ja koulupäivät ovat pitkiä. Eipä ihme, että saksalaiset usein katselevat Suomen suuntaan koulutusasioissa! 

Saksa on liittovaltio ja koulutusasiat ovat osavaltiolainsäädännön alaisia. Näin ollen säädökset ja käytännöt vaihtelevat hyvin paljon osavaltioittain. Itselläni on kokemusta Berliinin ja Niedersachsenin (Ala-Saksi) systeemeistä ja tämä bloggaus perustuu lähinnä näiden osavaltioiden käytäntöihin.

Jo sanan "Einschulung" konnotaatio kertoo, että lapsi ollaan ottamassa sisään kokonaiseen uuteen systeemin. Saksassa koulun alku on tärkeä paikka lapselle ja päätösten paikka vanhemmille. Vanhemmat voivat vaikuttaa kouluvalinnan ohella esimerkiksi siihen milloin lapsi aloittaa koulun. Lapsen kouluasioissa saa ja kannattaa olla aktiivinen. Olen koonnut tähän asioita, jotka mietityttivät itseäni tai tuttujani pikkukoululaisen ikään liittyen.

Milloin lapsi kouluun Saksassa?

Saksassa lapset menevät kouluun keskimäärin vuoden aikaisemmin kuin Suomessa, yleensä sinä vuonna kun täyttävät 6. Koulun alkamisikää määrittelee "Stichtag", eli tietty päivämäärä, jolloin lapsi on saavuttanut tietyn iän. (Esim. Niedersachsenissa lapsen on oltava 30. syyskuuta mennessä vähintään 5v 10kk vanha voidakseen aloittaa koulun kesälomien jälkeen.)  Ohessa taulukko Sichtageista osavaltioittain (lähde: Wikipedia) Tiedot kannattaa tarkistaa oman osavaltion koulutoimelta, sillä näihin tulee aika ajoin muutoksia. Tendenssi viime vuosina on se, että koulun aloitusikää on taas nostettu monessa osavaltiossa.

Useissa osavaltioissa on mahdollista lähettää myös kuukauden-pari nuorempi lapsi (Kann-Kind) kouluun, mikäli vanhemmat näin toivovat. Tällöin lapsi ilmoitetaan koululääkärin tarkastukseen ja mikäli hän arvioi lapsen olevan koulukypsä, voi lapsi aloittaa koulun. Koulunaloituksen aikaistamista kannattaa kuitenkin harkita tarkkaan, alle 6-vuotias kun on vielä aika pikkuinen. Suomalaisten perheiden ongelma onkin useimmiten päinvastainen. Jos Saksaan muutto osuu lapsen viimeisiin päiväkotivuosiin ja kielitaito on kouluiän koittaessa heikko, lapsi ei ole käynyt vielä esikoulua, on hyvin ujo tai tarvitsee vielä paljon tukea ja ohjausta jokapäiväisissä toimissa, voi olla paikallaan siirtää koulun aloittamista vuodella.

Saksan mediassa aikaistettua koulunaloitusikää "Früheinschulungia" on rummutettu kriittisin äänenpainoin. Myös tutkimusten mukaan 5-vuotiaana koulun aloittaneet jäävät useammin luokalleen ja saavat 4-6 vuotta myöhemmin harvemmin suosituksen lukioon. Todennäköisin ongelma liian aikaisessa koulun aloituksessa on kuitenkin itsetunto-ongelmat ja alisuoriutuminen. (Lähde: die Zeit, Hamburger LAU-Studie) 

Päiväkotien henkilökunta on useimmiten hyvin perillä aikaiseen koulunaloitukseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Ohjaajat pystyvät myös arvioimaan lapsen kykyä toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita vieraalla kielellä. Lapsen koulunaloituksen siirtämisestä kannattaa siis puhua ensiksi oman päiväkodin kanssa tai päiväkoti voi ottaa sen itsekin puheeksi. Esim. Berliinissä n. 12 prosenttia ikäluokan lapsista aloittaa koulun vuotta myöhemmin. Varsinainen päätös lapsen koulukypsyydestä tehdään koululääkärin vastaanotolla.

Asioita joita kannatta miettiä koulun aloitusajankohtaan liittyen:

• Selviytyykö lapsi yksin jokapäiväisistä tilanteista saksan kielellä?
• Selviytyykö lapsi saksankielisestä opetuksesta?
• Pystynkö itse tarjoamaan lapselle tukea läksyjen ja koulunkäynnin kanssa?
• Jos lapsi ei pärjää koulussa, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla? (Mahdollisia: paluu esikouluun/ensiluokka/päivähoito koulussa/luokalle jääminen/vuosi kotona)

Sanastoa:

Einschulung - kouluun meno

Anmeldung zur Schule - Ilmoittautuminen kouluun

Kann-Kind - Lapsi joka ikänsä puolesta jää hiukan kouluvelvollisuusrajan alapuolelle,  mutta saa (koululääkärin hyväksynnällä) aloittaa koulun

Soll-Kind - Kouluvelvollinen lapsi

Stichtag - Tietty vuoden päivä, jolloin lapsen tulee olla saavuttanut tietty, osavaltion koululainsäädännön määrittelemä minimi-ikä.  

Rückstellung - Koulun aloituksen siirtäminen

Früheinschulung - Aikaistettu koulun aloitusaika

Schulpflichtig - Kouluvelvollinen

Ganztagsschule - Kokopäiväkoulu (opetus + iltapäiväkerho)

Schulbezirk/Schulsprengel - alue, jonka kouluun lapsi kuuluu

Schulärzliche Untersuchung - Lääkärintarkastus ennen kouluun menoa, tarkastellaan koulukypsyyttä.

Kevät on uusien alkujen aikaa!

Eilen oli juuri sellainen säteilevän kirkas kevätpäivä, jolloin parhaat ideat syntyvät. Tai ainakin iskee yllättäen tarve leikata tukka, laihduttaa 10 kiloa, pestä ikkunat ja perustaa blogi. Kampaaja-aikaa en saanut, laihdutusta estää kasvava vauvavatsa ja ikkunoiden pesu kävi selän päälle. Maalattuani pari vanhaa tuolia päätin siis perustaa blogin.

Sain juuri kaikki opintoihin liittyvät tehtävät palautettua ja ajattelin pitää viikon, pari taukoa ennen kuin aloitan gradun rustaamisen. Juuri eilen olo oli opintojenkin puolesta suorastaan hilpeä: Sain heti aamusella sähköpostia proffaltani, että olin saanut metodikompetenssin (käännöskukkanen?) kotitehtävästä arvosanan 1,0. Kyseessä on mittavan puolitoistavuotisen yliopistohistoriani ensimmäinen ykkönen. Suoritan siis tulevaisuudentutkimuksen opintoja FU-Berlinin maisteriohjelmassa.

Iltapäivällä hain tytöt päiväkodista ja taapersimme ankkalammen kautta kotiin. Tai Matilda hyppeli, Juuli istui kärryissä ja minä taapersin. Raskaus alkaa ottaa veronsa. Kotona kunnostimme Matildan polkupyörän. Mikäköhän se oikea satulankorkeus olikaan... pitääkö jalat ylettyä maahan myös 6-vuotiaalla, joka ajaa jo kolmatta kesäänsä?

Ihailimme kolmea nuppua, jotka törröttivät kukkapenkistämme. Harmi vaan, en muista mitä siihen kohtaan syksyllä istutimme. No ehkäpä se selviää kukkaloiston puhjetessa. Ja ehkäpä tämä puutarhuri seuraavan kerran merkitsee vaikka tikuilla ja nimilapuilla minne on mitäkin lajiketta istuttanut. No nämä ensimmäiset testisipulit nyt tökittiin sinne multaan vasta joulukuussa ja sen jälkeen penkkejä on kaivellut epähuomiossa sekä innokas lapiomies että kaksi orastavaa viherpeukaloa. Joten hyvä on jos jotain ilmestyy.

Illalla oli Matildan koulun ensimmäinen vanheimpaanilta. Matilda aloittaa syksyllä koulun tässä lähikyläkoulussa. Siellä avataan yksi uusi ekaluokka, jolle tulee 25 lasta. Monet ovat jo tuttuja päiväkodista, joten Matildalla tulee helppo alku - hän on myös taitaa olla yksi porukan vanhimmista. Pitänee kirjoittaa koulusta enemmän tässä lähitulevaisuudessa.

Ps. Tänään kevät oli antanut periksi ja päivä alkoi jäätävällä tihkusateella. Motivaatiota sen sijaan riitti ainakin ensimmäisen postin julkaisuun asti...