Esikoulua ja tulevia isokenkäisiä

Matilda käy nyt esikoulua jo toista kertaa. Ensimmäinen esikoulu Berliinissä oli Steiner-päiväkodin esikoulu, joka koostui muutamista metsäretkistä ja taiteellisista projektitöistä. Esikoululaisia käytettiin "Königskinder"-nimitystä. Täällä Niedersachsenissa esikoulu kulkee nimellä "Maxiclub" ja lapsilla on viikottain joku käytännönläheinen tempaus; vierailu poliisin luona, liikennekasvatustunti ja bussikortti, ensiapukurssi, vierailu koulussa jne. Kouluvierailulla tehdään usein ihan perinteisiä eskaritehtäviä. Mielestäni käytäntö on hyvä. Lukemiset, laskemiset ja sen sortin taidot ehtii kyllä opetella koulussakin, sen sijaan elämän perustaidot ovat monella meistä aikuisistakin hukassa.

Kerran kuukaudessa päiväkoti on kiinni (hoitajien koulutuspäivä, hieno juttu!) ja sellainen päivä sattui viime perjantaille. Koska esikoululaiset oli kutsuttu koululle askartelupäivään, pääsin kurkistamaan saksalaiseen koulumaailmaan Matildan kanssa. Askartelupäivä alkoi koko koulun yhteisellä tilaisuudella, jossa jaettiin lapsille ensin urheilumitaleja ja laulettiin pääsiäislaulu. Lopuksi esiteltiin askarreltavat työt ja kerrattiin säännöt. Lapset saivat itse valita, mitä askarteluja tekevät. Myös monilla koululaisilla oli äidit tai isät mukana. Aamupäivästä tuli hauska. Matilda ei paljon apuja tarvitse (tai halua) askarrellessa ja sain itse höpötellä muiden äitien kanssa ja nauttia koulun avoimesta ilmapiiristä. Mörsen koulu on mukava pieni kyläkoulu, jossa niin lapset, opettajat kuin vanhemmat tuntevat toisensa.

Iltapäivällä kävimme anopin kanssa kenkäkaupoilla. Anoppi haluaa pari kertaa vuodessa sponsoroida lapsille uudet kengät, ja otamme tarjouksen aina kiitollisuudella vastaan. Itse olen niin pihi (ja ekologinen?) että ostan lähes kaiken kirpparilta. Varsinkin nyt kun pihamme muistuttaa perunapeltoa, tuntuu hassulta laittaa kymmeniä euroja lasten uusiin kenkiin. Mutta onhan se hyvä lapsille, että saavat oikeasti sopivat kengät ja kivahan se on yhdet siistimmät kengät olla myös.

Liikkeessä, jossa käymme on mahtava asiakaspalvelu. Ensin lasten jalat mitataan ja sitten autetaan kenkien sovituksessa. Esim. Eccon kengät, jotka omasta mielestäni olivat söpöimmät ja käytännöllisimmät Juulille, olivat liian leveälestiset. Lisäksi olisin varmaan ostanut vielä tytölle kokoa 23, mutta myyjä neuvoi ostamaan 24. Matildan kengän koko on jo 34! Hänellä on myös samanlainen pitkä, korkea, kapeahko jalka, jota moni popo painaa. Mutta sopivat ballerinat keväälle löytyi kuitenkin. Valitsen väreistä mieluiten tummaa ja harmaata, jolloin pienet läikät tai kostumat eivät näy heti.

Kenkäkaupasta suuntasimme vielä läheiselle Tankum-Seelle nauttimaan iltapäiväauringosta ja tekeään hiekkakakkuja. Olipa kiva lomaperjantai! Tällaisina päivinä tosiaan nautin siitä, etten ole tällä hetkellä kokopäivätöissä.