Pyöräilyä ja puutarhanhoitoa

Helluntaiviikonloppu kääntyy pikkuhiljaa kohti arkea, kun Steffu joutuu töihin huomenna. Tässä taas kuvatunnelmia viiime päiviltä.

Meillä on uusi Laufrad-kuski! (Mikä on Laufrad suomeksi? Juoksupyörä? Kuulostaa hamsterin urheiluvälineeltä...) Juuli (1v 10 kk) on oppinut nopeasti ajelemaan kun pääsi ideasta jyvällä tässä pitkän viikonlopun aikana. Äiti ei pysy mahoineen perässä. Matilda (6,5 v) on puolestaan saanut luvan pyöräillä ympäristössä itsekseen - Suomessa tuo ei liene kummallista, mutta Saksassa hyvinkin aikaista. Tosin täytyy sanoa, että meidän talon takaa alkaa autottomat hiekkatiet, joilla pyöräily on harvinaisen turvallista ja asuinalueen ympäri pääsee pyöräilemään kävelyteitä pitkin.

(Alla) Lauantaina sää suosi ja kävimme lähellä Wolfsburgin keskustaa Aller-Seellä, josta yllätyksekseni löytyi ihan kunnollinen uimaranta. Järven rannalla oli myös komea, terassikäytössä oleva "Kolumbialainen paviljonki", jonka kaupunki on ostanut maailmannäyttelystä. Harmi vaan kukaan ei ollut ajatellut etukäteen, etteivät bamburakenteet kestä Saksan ilmastoa ja paviljonki on kuulemma oikea rahareikä! Mutta komea terassi ja mukava paikka nauttia järvimaisemasta ja kylmistä juomista.

Lisäksi täällä on tietysti hoidettu pihaa. Varsinaiselle takapihalle olemme siis kylväneet "provisoorisesti" ruohoa, jolla ei oikein voi kävellä vielä. Seuraavien vuosien aikana takapihaa pitää kohottaa, reunat muurata ja rakentaa terassi... aikataulu tälle on vielä auki. Seuraava ohjelmanumero lienee pari keinua, liukumäki ja hiekkalaatikko.

Etupihan ja sivuterassin alueelle olemme ehtineet jo istuttamaan yhden puun (koristekirsikka?) ja neljä suureksi kasvavaa puskaa (en muista mitä), Boysenmarja- ja vadelmapuskan, mansikkaa ja metsämansikkaa, auringonkukkia, ruusuja, erilaisia jo kukkivia kukkia, porkkanaa, retiisiä, tilliä, persiljaa, oreganoa, laventelia... ja vielä erilaisia kukkia ja pienempiä puskia, joiden nimiä en muista saksaksi, saati suomeksi. Olemme tietty saaneet paljon alkuja tutuilta, sukulaisilta ja kavereilta.  Ja vaikka tätä etukäteen epäilin: puutarhanhoito on ihan kiitollista puuhaa! Suurin osa taimista näyttää selviävän ja kasvavan päivittäin. Ensi vuonna pihalla onkin jo varmaan enemmän vihreää kuin multaa ja hiekkaa.

Historiaa helluntain ratoksi

Berliinissä asuessa tuli huomattua, että kun kulttuuri kukkii ja historian siivet humisevat omalla takapihalla, kaikki arkipäiväistyy ja suunitellut museokierrokset ja teatterireissut siirtyvät vuodesta toiseen. No tällä uudessa kotikaupungissa tulee onneksi ainakin vielä tarkkailtua ympäristöä uteliaammin silmin. Tänään anoppi houkutteli meidät historialliselle kävelykierrokselle Fallerslebeniin, joka on Wolfsburgin vanhin kaupunginosa - tai itseasiassa keskiaikainen kaupunki. Wolfsburgiahan usein parjataan siitä, ett se on tylsä ja keskittyy autoteollisuuden ympärille ja kaiken lisäksi vieläpä Hitlerin perustama kaupunki ilman omia traditioita. Höpön kökköä.

Wolfsburgin kaupunki on tosiaan perustettu 1930-luvulla, mutta esimerkiksi "kylä" jossa itse asumme (Ehmen-Mörse, 9000 asukasta ja n. 6 km keskustasta) on perustettu 1300-luvulla. Nykyisin täällä on myös Niedersachsenin suurin uusrakennusalue Kerksiek. Tosin emme itse rakentaneet sinne ja ihan hyvä niin. Tykkään yhteydestä vanhaan kyläkeskustaan ja alkuasukkaisiin. 

Myös Fallerslebenin historia on mielenkiintoinen ja ulottuu varhaiselle keskiajajalle. Kaupungin keskiössä on Fallerslebenin linna ja aina 1500-luvulta asti peräisin olevat "Fachwerkhausit" eli puurakenteiset talot, joissa tukipuut muodostavat kuvioita myös ulkoseiniin. (Kuvassa kaupungin vanhin asuintalo, joka on yksityisomistuksessa. Sen kellarista löytyi kuulemma entisöintitöiden yhteydessä oma lähde!)

1800-Luvulla kaupungissa vaikutti Saksan kansallishymnin kirjoittanut Hoffmann von Fallersleben. Tänään hyppäsimme mukaan aikakirjoista kaivettuihin tapahtumiin paikallisten harrastelijanäyttelijöiden avustamina.

Matilda oli ihan innoissaan tarinoista ja jaksoi hienosti seurata kierroksella. Muuten kävelijöiden keski-ikä oli n. 65. Juuli tietty terrorisoi jonkin verran. Kierroksen jälkeen maistui kuitenkin kaikille jätskit. Mmmmm... Fallersleben on kyllä vierailun arvoinen jo pelkästään kahden italialaisen gelateriansa ansiosta... täytyypä myöntää, että niissä tulee vierailtua jokseenkin useammin kuin näissä historiallisissa kohteissa.

Pimp my Backmischung - Leivontaa saksaksi

Nyt tulee kunnon kotiäitipostaus! Täytyy ihan ensimmäiseksi myöntää, että meillä lapset luulevat, että muffinssit tulevat paketista. Mun leivontataidot perustuvat siis pitkälti saksalaisten suosimiin valmispakkauksiin - mahtaako tällaiset arjen helpottajat olla ehtineet Suomeen asti? Lisämakua näihin saa vaikkapa heittämällä joukkoon kaapin perälle jämähtäneet pääsiäispuput.

Joskus on kuitenkin kiva leipoa jotakin myös suomalaisista "mamman resepteistä". Silloin saattaa mennä leivontahyllyn kohdalla sormi suuhun. Mistä siis löytää Saksassa tavallista hiivaa? Entä kaardmummaa? Ja mikä saksalainen maitotuote vastaa piimää ja mikä kermaviiliä? Vähän sanastoa ja sovelluksia seuraavassa:

Maitotuotteet

• Piimä - Buttermilch
• Viili - Dickmilch (suomalaista juoksevampaa > jos haluaa tehdä viiliä itse, tarvitsee juuren Suomesta)
• Kermaviili - Saure Sahne (hapankerma, sis. 10% rasvaa. kermaviiliä happamampaa)
• Smetana - Schmand - Creme Fresch ruoanlaitossa vastaavia
• Raejuusto - Hüttenkäse (Usein suolalla maustettua, vähärakeisempaa ja kosteampaa kuin Suomessa)

Jauhot - Mehl

Karkeus ilmoitetaan Saksassa numeroin:

• 405 - hienoin laatu
  (yleisimmin tarjolla saksalaisissa marketeissa, soveltuu esim. pullan leivontaan.)
• 550 - puolikarkea jauho
  (Vastaa parhaiten Suomessa käytettyä)
• 1050- sämpyläjauho
• Periaatteessa kaikki näistä käyvät normi leivontaan

Leivinjauho - Backpulver

• Myydään useimmiten annospusseissa

Hiiva - Hefe

• Myydään Saksassa 42 g pakkauksissa (Suomessa 50g) - yksi pakkaus riittänee silti, jos ohjeessa lukee suomeksi "paketti hiivaa".
• Hiivaa ei välttämättä löydä joka marketista - kannattaa etsiskellä kylmäkaapista voin ja maidon tuntumasta.
• Mikäli tuorehiivaa ei juuri tähän hätään löydy, kannattaa kopata mukaan kuivahiivaa (Trockenhefe) leivontahyllyn puolelta. Annostelussa kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin ja sitä käytetän n. tuplamäärä tuorehiivaan verrattuna.

Kaardemumma - Kardamon

• Kaardemummaa monet tuovat mukanaan Suomesta, mutta sitä voi löytää myös Saksasta mm. turkkilaisista kaupoista, Aasia-kaupoista ja hyvin varustelluista Bio-kaupoista.
• Saksastaostettuna usein jauhettu hienommaksi kuin Suomessa

Ruokasooda - Kaiser Natron

Voi ja leivontamargariini

• Sisältävät vähemmän suolaa kuin Suomessa.

Siirappi

• Zuckerrübenzirup
• Gold Saft

Fariinisokeri - Brauner Zucker

Puurot ja vellit

• Kaurapuuroa kannattaa tehdä kaurahiutaleista Haferflocken), joissa merkintä "Zart" eli on jauhettu enemmän
• Mannapuuron ainekset löytyy nimellä "Grießbrei" - tästä kannattaa ottaa vaalea versio, jos on vaihtoehtoja. (Weichweizengrieß vs. Hartweizengrieß)
• Riisipuuro - Milchreis
• Spelttipuuro valmistuu Dinckel-Flocken-hiutaleilla

Mansikoita ja ruusuja aamiaispöydässä

Tällaisen kuvan sain aamulla sähköpostilla - mansikat ja ruusut odottelivat jo aamiaispöydässä ISTUTTAJAANSA. Ihan hauska yllätys! Myös lapset olivat laittaneet parastaan päiväkodissa ja Suomi-koulussa, tosin Juuli oli sitä mieltä, että saattaisi pitää käden kuvalla koristetun savikiekkonsa myös itse.

Saksassa monet pitävät äitienpäivää natsien keksimänä, vanhanaikaista äitimyyttiä ylläpitävänä instituutiona, myös herra aviomieheni. Meillä kuitenkin juhlitaan, koska se on lapsista hauskaa ja, no, tykkään itsekin saada lahjoja astua valmiiseen aamiaispöytään. Raskaana olo ja synnyttäminenkin on keskimäärin niin kamalaa, että kyllä sillä jo parit juhlapäivät ansaitsee.

Aamupäivällä istutin sitten mansikoita... Anopin ja siskonsa kanssa söimme parsalounasta paikallisella tennishallilla. Heille olin laittanut lasten viimeaikaisia kuvia pikku albumeihin, jotka lapset sitten antoivat lahjoiksi. Anopin sisko on myös mummo meidän lapsille ja hoitelee Juulia säännöllisesti, joten muistaminen on mielestäni paikallaan. Iltapäivä kuluikin sitten mukavia jutellessa ja auringosta nauttien anopin siskon puutarhassa. Matilda ja Stefan tosin kävivät huvipuistossa. Hurjapäinen 6-vuotias tyttäreni RAKASTAA vuoristorataa. Itse olen erehtynyt sellaiseen kerran 13-vuotiaana... ja sen jälkeen kiertänyt kaikki huvipuistot kaukaa. 

Hepatoosia ja hermoilua

Eipä loppuneet allekirjoittaneen sairaalareissut mahatautiin, vaan vietin sairaalassa myös 5 päivää edellisviikolla. En ole viitsinyt kirjoittaa, koska aikamoista valitusvirttä olisi saattanut päästä ilmoille. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella! Mutta kävi siis niin, että edellisen sairaalareissun jälkimainingeissa ihoni alkoi kutista ihan hillittömästi. Vanhana atoopikkona en viikkoon juuri korvaani lotkauttanut, mutta lopulta vähän googlailin, mitä vaiva voisi olla ja tein itselleni trendikkään nettipikadiagnoosin: Raskaushepatoosi (Schwangerschaftscholestase).

Kävin heti seuraavana päivänä pikapikaa otattamassa maksa-arvot. Lääkäri ei uskonut mihinkään hepatooseihin, vaan kirjoitti antihistamiinia kutisevalle iholle. Oloni oli kutinasta huolimatta ihan hyvä, ja olin suunnitellut itselleni ja tytöille muutaman päivän Berliinin-reissun, joten lähdimme tyytyväisenä matkaan. Samana iltapäivänä, kun olimme juuri treffanneet ensimmäiset kaverit,  soi puhelin: Maksa-arvot olivat tulleet laboratoriasta ja olivat yli kymmenkertaiset normaaleihin verrattuina. Minun pitäisi kirjottautua pikapikaa sairaalaan. No nukuimme kuitenkin yön yli ja aamulla menin lasten kanssa Westendin sairaalaan, jossa maksa-arvojen huomattiin edellisestään kohonneen. 

Matilda raukka oli ihan pettynyt, kun jouduimme perumaan kaikki suunnitellut tapaamiset ja lähtemään nopeasti kotiin. Niinpä lupasin vielä eläintarhareissun ennen kotimatkaa. Vietimme hauskan päivän, junailimme kotiin ja kirjauduin pikapikaa sairaalaan. 

Kyllä täytyy sanoa, että saitraalassa on ihan kamalaa, varsinkin jos tuntee olonsa ihan terveeksi! Mitään ei tapahtunut,  arvoja mittailtiin päivittäin samoin kuin vauvan sydänääniä, mutta suurimmaksi osaksi päivät kuluivat seuraavaa ruoka-aikaa, vierailijaa tai mittausta odotellen. Wolfsburgissa on jonkunlainen Babyboom meneillään ja osasto oli tupaten täynnä. Huonekaveritkin olivat vähintään erikoisia: Yksi poltti 1 1/2 askia tupakkaa päivässä (oli osastolla, koska lapsen kasvu oli pysähtynyt!) ja toinen aloitteli päivänsä litralla coca colaa. Kaikki huonekaverit vetivät mielellään verhot kiinni, kuulokkeet päähän ja katselivat tasokkaita päiväsarjoja... 

Viidentenä päivänä kirjauduin itse ulos, kun maksa-arvotkin olivat kääntyneet laskuun. Sairaalassa minulla oli epäilty hepatoosin lisäksi HELP-syndroomaa, joka on raskausmyrkytyksen vaarallinen muoto. Epäily osoittautui onneksi vääräksi ja viimeinen arvio onkin, että olin sairastanut aiemmin A-Hepatiitin, joka nosti maksa-arvot hetkeksi pilviin. 

Sairaalasta en sattuneesta syystä ottanut kuvia, mutta tässä muutama otos viime päiviltä!

Mähän en ole mikään yksityisautoilun suurin puolustaja, mutta täällä Wolfsburgissa autoa tarvitsee liikkumiseen päivittäin. Huomasin tuossa taannoin, ettei Golfiin mahdu kolmea lastenistuinta takapenkille ja siitä lähtien olen miettinyt auton vaihtamista. No nyt löytyi mieleinen biili halvalla, kolme vuotta vanha VW Touran, eikä edes kuluta juurikaan enemmän kuin Golf, koska on "Blue Motion".  Tässä nyt sitten sympaattisen automyyjän (> kyllä sellaisia on!!!) taiteellinen kuvakulma iloisesta autonomistajasta.

Tässä pari otosta meidän kyläelämästä. Yksi noista kanoista oli oppinut tulemaan aidan yli ja kävi ihan kädestä syömässä voikukanlehtiä.

Alla: Maatilakirppikseltä löytyi Matildalle viidet farkut viidellä eurolla!