Tällaisen kuvan sain aamulla sähköpostilla - mansikat ja ruusut odottelivat jo aamiaispöydässä ISTUTTAJAANSA. Ihan hauska yllätys! Myös lapset olivat laittaneet parastaan päiväkodissa ja Suomi-koulussa, tosin Juuli oli sitä mieltä, että saattaisi pitää käden kuvalla koristetun savikiekkonsa myös itse.
Saksassa monet pitävät äitienpäivää natsien keksimänä, vanhanaikaista äitimyyttiä ylläpitävänä instituutiona, myös herra aviomieheni. Meillä kuitenkin juhlitaan, koska se on lapsista hauskaa ja, no, tykkään itsekin saada lahjoja astua valmiiseen aamiaispöytään. Raskaana olo ja synnyttäminenkin on keskimäärin niin kamalaa, että kyllä sillä jo parit juhlapäivät ansaitsee.
Aamupäivällä istutin sitten mansikoita... Anopin ja siskonsa kanssa söimme parsalounasta paikallisella tennishallilla. Heille olin laittanut lasten viimeaikaisia kuvia pikku albumeihin, jotka lapset sitten antoivat lahjoiksi. Anopin sisko on myös mummo meidän lapsille ja hoitelee Juulia säännöllisesti, joten muistaminen on mielestäni paikallaan. Iltapäivä kuluikin sitten mukavia jutellessa ja auringosta nauttien anopin siskon puutarhassa. Matilda ja Stefan tosin kävivät huvipuistossa. Hurjapäinen 6-vuotias tyttäreni RAKASTAA vuoristorataa. Itse olen erehtynyt sellaiseen kerran 13-vuotiaana... ja sen jälkeen kiertänyt kaikki huvipuistot kaukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti