Eipä loppuneet allekirjoittaneen sairaalareissut mahatautiin, vaan vietin sairaalassa myös 5 päivää edellisviikolla. En ole viitsinyt kirjoittaa, koska aikamoista valitusvirttä olisi saattanut päästä ilmoille. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella! Mutta kävi siis niin, että edellisen sairaalareissun jälkimainingeissa ihoni alkoi kutista ihan hillittömästi. Vanhana atoopikkona en viikkoon juuri korvaani lotkauttanut, mutta lopulta vähän googlailin, mitä vaiva voisi olla ja tein itselleni trendikkään nettipikadiagnoosin: Raskaushepatoosi (Schwangerschaftscholestase).
Kävin heti seuraavana päivänä pikapikaa otattamassa maksa-arvot. Lääkäri ei uskonut mihinkään hepatooseihin, vaan kirjoitti antihistamiinia kutisevalle iholle. Oloni oli kutinasta huolimatta ihan hyvä, ja olin suunnitellut itselleni ja tytöille muutaman päivän Berliinin-reissun, joten lähdimme tyytyväisenä matkaan. Samana iltapäivänä, kun olimme juuri treffanneet ensimmäiset kaverit, soi puhelin: Maksa-arvot olivat tulleet laboratoriasta ja olivat yli kymmenkertaiset normaaleihin verrattuina. Minun pitäisi kirjottautua pikapikaa sairaalaan. No nukuimme kuitenkin yön yli ja aamulla menin lasten kanssa Westendin sairaalaan, jossa maksa-arvojen huomattiin edellisestään kohonneen.
Matilda raukka oli ihan pettynyt, kun jouduimme perumaan kaikki suunnitellut tapaamiset ja lähtemään nopeasti kotiin. Niinpä lupasin vielä eläintarhareissun ennen kotimatkaa. Vietimme hauskan päivän, junailimme kotiin ja kirjauduin pikapikaa sairaalaan.
Kyllä täytyy sanoa, että saitraalassa on ihan kamalaa, varsinkin jos tuntee olonsa ihan terveeksi! Mitään ei tapahtunut, arvoja mittailtiin päivittäin samoin kuin vauvan sydänääniä, mutta suurimmaksi osaksi päivät kuluivat seuraavaa ruoka-aikaa, vierailijaa tai mittausta odotellen. Wolfsburgissa on jonkunlainen Babyboom meneillään ja osasto oli tupaten täynnä. Huonekaveritkin olivat vähintään erikoisia: Yksi poltti 1 1/2 askia tupakkaa päivässä (oli osastolla, koska lapsen kasvu oli pysähtynyt!) ja toinen aloitteli päivänsä litralla coca colaa. Kaikki huonekaverit vetivät mielellään verhot kiinni, kuulokkeet päähän ja katselivat tasokkaita päiväsarjoja...
Viidentenä päivänä kirjauduin itse ulos, kun maksa-arvotkin olivat kääntyneet laskuun. Sairaalassa minulla oli epäilty hepatoosin lisäksi HELP-syndroomaa, joka on raskausmyrkytyksen vaarallinen muoto. Epäily osoittautui onneksi vääräksi ja viimeinen arvio onkin, että olin sairastanut aiemmin A-Hepatiitin, joka nosti maksa-arvot hetkeksi pilviin.
Sairaalasta en sattuneesta syystä ottanut kuvia, mutta tässä muutama otos viime päiviltä!
Mähän en ole mikään yksityisautoilun suurin puolustaja, mutta täällä Wolfsburgissa autoa tarvitsee liikkumiseen päivittäin. Huomasin tuossa taannoin, ettei Golfiin mahdu kolmea lastenistuinta takapenkille ja siitä lähtien olen miettinyt auton vaihtamista. No nyt löytyi mieleinen biili halvalla, kolme vuotta vanha VW Touran, eikä edes kuluta juurikaan enemmän kuin Golf, koska on "Blue Motion". Tässä nyt sitten sympaattisen automyyjän (> kyllä sellaisia on!!!) taiteellinen kuvakulma iloisesta autonomistajasta.
Tässä pari otosta meidän kyläelämästä. Yksi noista kanoista oli oppinut tulemaan aidan yli ja kävi ihan kädestä syömässä voikukanlehtiä.
Alla: Maatilakirppikseltä löytyi Matildalle viidet farkut viidellä eurolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti