Pyöräilyä ja puutarhanhoitoa

Helluntaiviikonloppu kääntyy pikkuhiljaa kohti arkea, kun Steffu joutuu töihin huomenna. Tässä taas kuvatunnelmia viiime päiviltä.

Meillä on uusi Laufrad-kuski! (Mikä on Laufrad suomeksi? Juoksupyörä? Kuulostaa hamsterin urheiluvälineeltä...) Juuli (1v 10 kk) on oppinut nopeasti ajelemaan kun pääsi ideasta jyvällä tässä pitkän viikonlopun aikana. Äiti ei pysy mahoineen perässä. Matilda (6,5 v) on puolestaan saanut luvan pyöräillä ympäristössä itsekseen - Suomessa tuo ei liene kummallista, mutta Saksassa hyvinkin aikaista. Tosin täytyy sanoa, että meidän talon takaa alkaa autottomat hiekkatiet, joilla pyöräily on harvinaisen turvallista ja asuinalueen ympäri pääsee pyöräilemään kävelyteitä pitkin.

(Alla) Lauantaina sää suosi ja kävimme lähellä Wolfsburgin keskustaa Aller-Seellä, josta yllätyksekseni löytyi ihan kunnollinen uimaranta. Järven rannalla oli myös komea, terassikäytössä oleva "Kolumbialainen paviljonki", jonka kaupunki on ostanut maailmannäyttelystä. Harmi vaan kukaan ei ollut ajatellut etukäteen, etteivät bamburakenteet kestä Saksan ilmastoa ja paviljonki on kuulemma oikea rahareikä! Mutta komea terassi ja mukava paikka nauttia järvimaisemasta ja kylmistä juomista.

Lisäksi täällä on tietysti hoidettu pihaa. Varsinaiselle takapihalle olemme siis kylväneet "provisoorisesti" ruohoa, jolla ei oikein voi kävellä vielä. Seuraavien vuosien aikana takapihaa pitää kohottaa, reunat muurata ja rakentaa terassi... aikataulu tälle on vielä auki. Seuraava ohjelmanumero lienee pari keinua, liukumäki ja hiekkalaatikko.

Etupihan ja sivuterassin alueelle olemme ehtineet jo istuttamaan yhden puun (koristekirsikka?) ja neljä suureksi kasvavaa puskaa (en muista mitä), Boysenmarja- ja vadelmapuskan, mansikkaa ja metsämansikkaa, auringonkukkia, ruusuja, erilaisia jo kukkivia kukkia, porkkanaa, retiisiä, tilliä, persiljaa, oreganoa, laventelia... ja vielä erilaisia kukkia ja pienempiä puskia, joiden nimiä en muista saksaksi, saati suomeksi. Olemme tietty saaneet paljon alkuja tutuilta, sukulaisilta ja kavereilta.  Ja vaikka tätä etukäteen epäilin: puutarhanhoito on ihan kiitollista puuhaa! Suurin osa taimista näyttää selviävän ja kasvavan päivittäin. Ensi vuonna pihalla onkin jo varmaan enemmän vihreää kuin multaa ja hiekkaa.

Historiaa helluntain ratoksi

Berliinissä asuessa tuli huomattua, että kun kulttuuri kukkii ja historian siivet humisevat omalla takapihalla, kaikki arkipäiväistyy ja suunitellut museokierrokset ja teatterireissut siirtyvät vuodesta toiseen. No tällä uudessa kotikaupungissa tulee onneksi ainakin vielä tarkkailtua ympäristöä uteliaammin silmin. Tänään anoppi houkutteli meidät historialliselle kävelykierrokselle Fallerslebeniin, joka on Wolfsburgin vanhin kaupunginosa - tai itseasiassa keskiaikainen kaupunki. Wolfsburgiahan usein parjataan siitä, ett se on tylsä ja keskittyy autoteollisuuden ympärille ja kaiken lisäksi vieläpä Hitlerin perustama kaupunki ilman omia traditioita. Höpön kökköä.

Wolfsburgin kaupunki on tosiaan perustettu 1930-luvulla, mutta esimerkiksi "kylä" jossa itse asumme (Ehmen-Mörse, 9000 asukasta ja n. 6 km keskustasta) on perustettu 1300-luvulla. Nykyisin täällä on myös Niedersachsenin suurin uusrakennusalue Kerksiek. Tosin emme itse rakentaneet sinne ja ihan hyvä niin. Tykkään yhteydestä vanhaan kyläkeskustaan ja alkuasukkaisiin. 

Myös Fallerslebenin historia on mielenkiintoinen ja ulottuu varhaiselle keskiajajalle. Kaupungin keskiössä on Fallerslebenin linna ja aina 1500-luvulta asti peräisin olevat "Fachwerkhausit" eli puurakenteiset talot, joissa tukipuut muodostavat kuvioita myös ulkoseiniin. (Kuvassa kaupungin vanhin asuintalo, joka on yksityisomistuksessa. Sen kellarista löytyi kuulemma entisöintitöiden yhteydessä oma lähde!)

1800-Luvulla kaupungissa vaikutti Saksan kansallishymnin kirjoittanut Hoffmann von Fallersleben. Tänään hyppäsimme mukaan aikakirjoista kaivettuihin tapahtumiin paikallisten harrastelijanäyttelijöiden avustamina.

Matilda oli ihan innoissaan tarinoista ja jaksoi hienosti seurata kierroksella. Muuten kävelijöiden keski-ikä oli n. 65. Juuli tietty terrorisoi jonkin verran. Kierroksen jälkeen maistui kuitenkin kaikille jätskit. Mmmmm... Fallersleben on kyllä vierailun arvoinen jo pelkästään kahden italialaisen gelateriansa ansiosta... täytyypä myöntää, että niissä tulee vierailtua jokseenkin useammin kuin näissä historiallisissa kohteissa.

Pimp my Backmischung - Leivontaa saksaksi

Nyt tulee kunnon kotiäitipostaus! Täytyy ihan ensimmäiseksi myöntää, että meillä lapset luulevat, että muffinssit tulevat paketista. Mun leivontataidot perustuvat siis pitkälti saksalaisten suosimiin valmispakkauksiin - mahtaako tällaiset arjen helpottajat olla ehtineet Suomeen asti? Lisämakua näihin saa vaikkapa heittämällä joukkoon kaapin perälle jämähtäneet pääsiäispuput.

Joskus on kuitenkin kiva leipoa jotakin myös suomalaisista "mamman resepteistä". Silloin saattaa mennä leivontahyllyn kohdalla sormi suuhun. Mistä siis löytää Saksassa tavallista hiivaa? Entä kaardmummaa? Ja mikä saksalainen maitotuote vastaa piimää ja mikä kermaviiliä? Vähän sanastoa ja sovelluksia seuraavassa:

Maitotuotteet

• Piimä - Buttermilch
• Viili - Dickmilch (suomalaista juoksevampaa > jos haluaa tehdä viiliä itse, tarvitsee juuren Suomesta)
• Kermaviili - Saure Sahne (hapankerma, sis. 10% rasvaa. kermaviiliä happamampaa)
• Smetana - Schmand - Creme Fresch ruoanlaitossa vastaavia
• Raejuusto - Hüttenkäse (Usein suolalla maustettua, vähärakeisempaa ja kosteampaa kuin Suomessa)

Jauhot - Mehl

Karkeus ilmoitetaan Saksassa numeroin:

• 405 - hienoin laatu
  (yleisimmin tarjolla saksalaisissa marketeissa, soveltuu esim. pullan leivontaan.)
• 550 - puolikarkea jauho
  (Vastaa parhaiten Suomessa käytettyä)
• 1050- sämpyläjauho
• Periaatteessa kaikki näistä käyvät normi leivontaan

Leivinjauho - Backpulver

• Myydään useimmiten annospusseissa

Hiiva - Hefe

• Myydään Saksassa 42 g pakkauksissa (Suomessa 50g) - yksi pakkaus riittänee silti, jos ohjeessa lukee suomeksi "paketti hiivaa".
• Hiivaa ei välttämättä löydä joka marketista - kannattaa etsiskellä kylmäkaapista voin ja maidon tuntumasta.
• Mikäli tuorehiivaa ei juuri tähän hätään löydy, kannattaa kopata mukaan kuivahiivaa (Trockenhefe) leivontahyllyn puolelta. Annostelussa kuivahiiva sekoitetaan jauhoihin ja sitä käytetän n. tuplamäärä tuorehiivaan verrattuna.

Kaardemumma - Kardamon

• Kaardemummaa monet tuovat mukanaan Suomesta, mutta sitä voi löytää myös Saksasta mm. turkkilaisista kaupoista, Aasia-kaupoista ja hyvin varustelluista Bio-kaupoista.
• Saksastaostettuna usein jauhettu hienommaksi kuin Suomessa

Ruokasooda - Kaiser Natron

Voi ja leivontamargariini

• Sisältävät vähemmän suolaa kuin Suomessa.

Siirappi

• Zuckerrübenzirup
• Gold Saft

Fariinisokeri - Brauner Zucker

Puurot ja vellit

• Kaurapuuroa kannattaa tehdä kaurahiutaleista Haferflocken), joissa merkintä "Zart" eli on jauhettu enemmän
• Mannapuuron ainekset löytyy nimellä "Grießbrei" - tästä kannattaa ottaa vaalea versio, jos on vaihtoehtoja. (Weichweizengrieß vs. Hartweizengrieß)
• Riisipuuro - Milchreis
• Spelttipuuro valmistuu Dinckel-Flocken-hiutaleilla

Mansikoita ja ruusuja aamiaispöydässä

Tällaisen kuvan sain aamulla sähköpostilla - mansikat ja ruusut odottelivat jo aamiaispöydässä ISTUTTAJAANSA. Ihan hauska yllätys! Myös lapset olivat laittaneet parastaan päiväkodissa ja Suomi-koulussa, tosin Juuli oli sitä mieltä, että saattaisi pitää käden kuvalla koristetun savikiekkonsa myös itse.

Saksassa monet pitävät äitienpäivää natsien keksimänä, vanhanaikaista äitimyyttiä ylläpitävänä instituutiona, myös herra aviomieheni. Meillä kuitenkin juhlitaan, koska se on lapsista hauskaa ja, no, tykkään itsekin saada lahjoja astua valmiiseen aamiaispöytään. Raskaana olo ja synnyttäminenkin on keskimäärin niin kamalaa, että kyllä sillä jo parit juhlapäivät ansaitsee.

Aamupäivällä istutin sitten mansikoita... Anopin ja siskonsa kanssa söimme parsalounasta paikallisella tennishallilla. Heille olin laittanut lasten viimeaikaisia kuvia pikku albumeihin, jotka lapset sitten antoivat lahjoiksi. Anopin sisko on myös mummo meidän lapsille ja hoitelee Juulia säännöllisesti, joten muistaminen on mielestäni paikallaan. Iltapäivä kuluikin sitten mukavia jutellessa ja auringosta nauttien anopin siskon puutarhassa. Matilda ja Stefan tosin kävivät huvipuistossa. Hurjapäinen 6-vuotias tyttäreni RAKASTAA vuoristorataa. Itse olen erehtynyt sellaiseen kerran 13-vuotiaana... ja sen jälkeen kiertänyt kaikki huvipuistot kaukaa. 

Hepatoosia ja hermoilua

Eipä loppuneet allekirjoittaneen sairaalareissut mahatautiin, vaan vietin sairaalassa myös 5 päivää edellisviikolla. En ole viitsinyt kirjoittaa, koska aikamoista valitusvirttä olisi saattanut päästä ilmoille. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella! Mutta kävi siis niin, että edellisen sairaalareissun jälkimainingeissa ihoni alkoi kutista ihan hillittömästi. Vanhana atoopikkona en viikkoon juuri korvaani lotkauttanut, mutta lopulta vähän googlailin, mitä vaiva voisi olla ja tein itselleni trendikkään nettipikadiagnoosin: Raskaushepatoosi (Schwangerschaftscholestase).

Kävin heti seuraavana päivänä pikapikaa otattamassa maksa-arvot. Lääkäri ei uskonut mihinkään hepatooseihin, vaan kirjoitti antihistamiinia kutisevalle iholle. Oloni oli kutinasta huolimatta ihan hyvä, ja olin suunnitellut itselleni ja tytöille muutaman päivän Berliinin-reissun, joten lähdimme tyytyväisenä matkaan. Samana iltapäivänä, kun olimme juuri treffanneet ensimmäiset kaverit,  soi puhelin: Maksa-arvot olivat tulleet laboratoriasta ja olivat yli kymmenkertaiset normaaleihin verrattuina. Minun pitäisi kirjottautua pikapikaa sairaalaan. No nukuimme kuitenkin yön yli ja aamulla menin lasten kanssa Westendin sairaalaan, jossa maksa-arvojen huomattiin edellisestään kohonneen. 

Matilda raukka oli ihan pettynyt, kun jouduimme perumaan kaikki suunnitellut tapaamiset ja lähtemään nopeasti kotiin. Niinpä lupasin vielä eläintarhareissun ennen kotimatkaa. Vietimme hauskan päivän, junailimme kotiin ja kirjauduin pikapikaa sairaalaan. 

Kyllä täytyy sanoa, että saitraalassa on ihan kamalaa, varsinkin jos tuntee olonsa ihan terveeksi! Mitään ei tapahtunut,  arvoja mittailtiin päivittäin samoin kuin vauvan sydänääniä, mutta suurimmaksi osaksi päivät kuluivat seuraavaa ruoka-aikaa, vierailijaa tai mittausta odotellen. Wolfsburgissa on jonkunlainen Babyboom meneillään ja osasto oli tupaten täynnä. Huonekaveritkin olivat vähintään erikoisia: Yksi poltti 1 1/2 askia tupakkaa päivässä (oli osastolla, koska lapsen kasvu oli pysähtynyt!) ja toinen aloitteli päivänsä litralla coca colaa. Kaikki huonekaverit vetivät mielellään verhot kiinni, kuulokkeet päähän ja katselivat tasokkaita päiväsarjoja... 

Viidentenä päivänä kirjauduin itse ulos, kun maksa-arvotkin olivat kääntyneet laskuun. Sairaalassa minulla oli epäilty hepatoosin lisäksi HELP-syndroomaa, joka on raskausmyrkytyksen vaarallinen muoto. Epäily osoittautui onneksi vääräksi ja viimeinen arvio onkin, että olin sairastanut aiemmin A-Hepatiitin, joka nosti maksa-arvot hetkeksi pilviin. 

Sairaalasta en sattuneesta syystä ottanut kuvia, mutta tässä muutama otos viime päiviltä!

Mähän en ole mikään yksityisautoilun suurin puolustaja, mutta täällä Wolfsburgissa autoa tarvitsee liikkumiseen päivittäin. Huomasin tuossa taannoin, ettei Golfiin mahdu kolmea lastenistuinta takapenkille ja siitä lähtien olen miettinyt auton vaihtamista. No nyt löytyi mieleinen biili halvalla, kolme vuotta vanha VW Touran, eikä edes kuluta juurikaan enemmän kuin Golf, koska on "Blue Motion".  Tässä nyt sitten sympaattisen automyyjän (> kyllä sellaisia on!!!) taiteellinen kuvakulma iloisesta autonomistajasta.

Tässä pari otosta meidän kyläelämästä. Yksi noista kanoista oli oppinut tulemaan aidan yli ja kävi ihan kädestä syömässä voikukanlehtiä.

Alla: Maatilakirppikseltä löytyi Matildalle viidet farkut viidellä eurolla!

Sairaalareissu

No eipä ole tämän blogin pito jatkutunut kovin aktiivisena, kun sattui pieni väliepisodi...

Viime tiistaina meille oli juuri saapuneet odotetut Berliinin-vieraat, heidät istutettu keittiön notkuvan pöydän ääreen, oli Kisch (piirakka) ja salaatti ja punaviinipullo avattu, lapset puettu yöpukuihin ja istutettu telkan ääreen katsomaan Sandmannia... ja silloin se tuli kylään! Siis ei nukkumatti, vaan kauhea Magen-Darm-Grippe, eli kotosuomalaisittain oksutauti. Kesken kaiken ilonpidon Juuli seisoi ruokapöydän vieressä, näytti olevan vähän ihmeissään ja laatoitti koko lattian samoin tein.

No eipä muuta kuin vaatteet vaihtoon, lapset petiin ja peukut pystyyn, että edes vieraat selviävät terveinä. Yöllä Matilda tuli viereen valittaen mahakipua ja niin meillä oli jo kaksi potilasta.

Eipä tarvinnut vieraitakaan sitten kauan kestitä, vaan lähtivät ajelemaan takaisin kotiin seuraavana aamuna, sattuneesta syystä. Mös minun piti käydä Berliinissä seuraavana päivänä yliopistolla ja äänestämässä, mutta en lähtenytkään, vaan osallistuin kokoukseen naama valkoisena skypen kautta. Sitten aloin itse oksentaa. Onneksi Steffu oli vielä viime viikon pääsiäislomalla, sillä itse olin kyllä ihan pois kuvioista. Lapset onneksi paranivat siinä keskiviikon ja torstain aikana jo niin, että pääsivät perjantaina tarhaan.

Minä se en vaan tällä kertaa meinannut parantua millään, vaan oksentelu jatkui ja jatkui. Aina koitin vähän syödä ja juoda, että vauva saisi ruokaa. No lauantaina kun olin laihtunut yli neljä kiloa, eikä mikään edelleenkään pysynyt sisällä, lähdimme sairaalaan, jossa laittoivat suola- ja sokerivettä sekä pahoinvointilääkettä suoraan suoneen. Eilen maanantaina vasta olo helpotti ja pääsin kotiin! Vauvaa kontrolloitiin tarkkaan - se voi koko ajan oikein pulskasti (2,5 kg jo!) ja köllötteli maha täynnä ilman huolen häivää milloin pää alaspän, milloin poikkisuorassa.

Täällä kotona odottelikin myllätty etupiha ja "valmis" takapiha. Vihdoin saamme eturapun ja laatat! Kuvaa en nyt tähän postiin saanut, eipä huvittanut sairaalassa juuri kuvailla.

Pääsiäisestä päästyämme

Aloitettiin pääsiäisen juhlinta jo torstaina meidän lempparikahvilasta "Bocasta", josta saa ihania itseleivottuja kakkuja. Ilma oli vielä Niklas-myrskyn jäljiltä hyytävän kylmä, räntää satoi ja meidän piha edelleen kuin perunapelto.

Kuitenkin sinne pihalle pitää mennä suomalaisittain rypemään joka päivä, pyykkikone taisi olla ainut, joka meillä tänä pääsiäisenä ehti laulaa Hoosiannaa. Näissä kuvissa näkyy myös vähän vaikutelmaa meidän trendikkäästä eurolava-eturapusta.

VFL wolfsburg sponsoroi Matildan päiväkotia ja oli lahjoittanut lauantaiseen Stuttgart-peliin pari lippua joka lapselle. Onneksi Steffu uhrautui lähtemään Matildan seuraksi, etten joutunut sinne kylmään katsomoon paleltumaan. Lisäksi Matildalla oli peliseurana päiväkotikaveri Konstantin ja tyttö tuli kotiin intoa pirskuen. Wolfsburg voitti ja ruokahuolto oli pelannut: isukilta olikin jäänyt neljästä maalista kolme näkemättä, kun oli ollut milloin makkarajonossa, milloin nassua pyyhkimässä.

Lauantai-iltaa vietettiin perinteisesti pääsiäistulilla tuttuja tapaillen. Bratwurst ja Brezel maistuivat. Meidän naapurikylän Ehmenin tulet kokoavat vuosittain satoja juhlijoita nauttimaan...no, liekkien loimotuksesta, bratwurstista, oluesta, brezelistä ja ehkä myös hyvästä seurasta, mikäli onnistuu näkemään tuttuja naamoja sakealta savulta. Tänä vuonna tunnelmat olivat lähes yhtä liejuiset kuin omalla pihallamme.

 

Pääsiäis-sunnuntaina pupu oli muninut Oman puutarhaan ja suklaamunia ja pieniä ylläyksiä oli puskat pullollaan. Juuli luopui etsinnöistä ensimmäisen saaliin löydettyään ja asettui mukaviin asemiin antaen Matildan hoitaa loput etsintähommat. Aurinkokin näyttäytyi taas niin heleällä terällä, että olin eilen jo näkevinäni ensimmäisten puiden vihertävän! Uskaltauduin taas kylvämään kukkasiakin. Saas  nähdä mitä sieltä penkistä ilmestyy kesän tullen... Niklas-myrsky oli vienyt kukista laput ja Matilda oli sitten vienyt leikkeihinsä tyhjän panttina olleet tikut. Eli kylvetty on, mutta kukaan ei - taaskaan - tiedä mitä ja minne.

 

 .

Tänään alkoi arki ja pihaamme saapui lastillinen pihalaattoja. Laatoitus alkanee viikon päästä, nyt sitä odotellessa gradusuunnitelman kimppuun!

April, April ...

... der macht was er will, sanotaan täällä päin kun tarkoitetaan vaihtelevia kevätsäitä. Pitipä tänään itsekin hieraista silmiä kun aamulla avattiin verhot:

Hirmumyrsky Niklas on riehunut täällä jo pari päivää ja vesittänyt - vai pitäisikö sanoa lumettanut - meidän lupaavasti alkaneet pihaprojektit. Eilen suositeltiin pysyttelemään sisälläkin, eikä ulos tosin olisi huvittanut mennäkään. No nyt on sitten jännitettävänä, että selviävätkö istuttamani ruusupuskat. Ja jos eivät selviä, syyn voi vierittää Niklaksen niskaan. Nämä kuvat viime viikolta kertovat kuitenkin että jotain on saatu aikaankin, nimittäin

- Aika monta hiekkalinnaa

- Melkein käsipelillä levitetty 4 x 40 T hiekkaa (ainakin yksi lavallinen vielä tulossa...)

-Polttopuut poltettu loppuun...

-Tylsä kuumetauti selätetty ja bakteerit annettu eteenpäin ylenevässä polvessa (köh köh)

 

Maata näkyvissä!

Tänään alkoi koulujen pääsiäislomat Niedersachsenissa ja sehän tarkoittaa sitä, että meilläkin on koko miehitys kotona 24/7. Lasten päiväkoti olisi kyllä auki, mutta Juuli oli nuhainen ja Matildakin halusi jäädä kotihommiin. Nimittäin loma ei tällaisille uustalollisille tarkoita LOMAA sanan varsinaisessa merkityksessä,vaan työleiriä. Itse koitan vielä jokaisessa rauhallisessa välissä varastaa hetken joko gradusuunnitelmalle, kirjaprojektille tai tutkimusprojetille, jossa olen mukana yliopiston kautta. Vähemmän menestyksekäs työskentelytapa, mutta ainut mahdollinen tässä "lomakiireiden" keskellä.

Kun kello löi 9 oli parveke pesty ja makuuhuoneen ikkunoista näki taas läpi.

Aamiaispöydässä muistelimme vanhoja pääsiäislomia. Neljä vuotta sitten olimme Hampurissa, kolme vuotta sitten Egyptissä, pari vuotta takaperin Mallorcalle, viime vuonnakin vielä Berliinissä. Ja nyt siis omalla perunapellolla keskellä Niedersachsenin pampaa kera nuhaisen 1 1/2-vuotiaan  ja valtavan hiekkakasan. Nimittäin Steffu oli loman iloksi tilannut kuutiokaupalla täyttömaata pihallemme. Maata toimitetaan sitä myöten kun saamme sitä raivattua, sillä valtava rekka ei pääse peruuttamaan kuin yhteen kohtaan takapihallemme. Maa levitetään tietenkin huvin ja urheilun vuoksi kottikärryillä.

Onneksi tänään kävi eräs tuttavaperhe kylässä ja lupasivat tulla huomenna uudestaan traktorin kanssa. No, tästä lomasta kun selvitään, niin näkyvissä siintää perunapellon sijaan ruohokenttä!

 

Esikoulua ja tulevia isokenkäisiä

Matilda käy nyt esikoulua jo toista kertaa. Ensimmäinen esikoulu Berliinissä oli Steiner-päiväkodin esikoulu, joka koostui muutamista metsäretkistä ja taiteellisista projektitöistä. Esikoululaisia käytettiin "Königskinder"-nimitystä. Täällä Niedersachsenissa esikoulu kulkee nimellä "Maxiclub" ja lapsilla on viikottain joku käytännönläheinen tempaus; vierailu poliisin luona, liikennekasvatustunti ja bussikortti, ensiapukurssi, vierailu koulussa jne. Kouluvierailulla tehdään usein ihan perinteisiä eskaritehtäviä. Mielestäni käytäntö on hyvä. Lukemiset, laskemiset ja sen sortin taidot ehtii kyllä opetella koulussakin, sen sijaan elämän perustaidot ovat monella meistä aikuisistakin hukassa.

Kerran kuukaudessa päiväkoti on kiinni (hoitajien koulutuspäivä, hieno juttu!) ja sellainen päivä sattui viime perjantaille. Koska esikoululaiset oli kutsuttu koululle askartelupäivään, pääsin kurkistamaan saksalaiseen koulumaailmaan Matildan kanssa. Askartelupäivä alkoi koko koulun yhteisellä tilaisuudella, jossa jaettiin lapsille ensin urheilumitaleja ja laulettiin pääsiäislaulu. Lopuksi esiteltiin askarreltavat työt ja kerrattiin säännöt. Lapset saivat itse valita, mitä askarteluja tekevät. Myös monilla koululaisilla oli äidit tai isät mukana. Aamupäivästä tuli hauska. Matilda ei paljon apuja tarvitse (tai halua) askarrellessa ja sain itse höpötellä muiden äitien kanssa ja nauttia koulun avoimesta ilmapiiristä. Mörsen koulu on mukava pieni kyläkoulu, jossa niin lapset, opettajat kuin vanhemmat tuntevat toisensa.

Iltapäivällä kävimme anopin kanssa kenkäkaupoilla. Anoppi haluaa pari kertaa vuodessa sponsoroida lapsille uudet kengät, ja otamme tarjouksen aina kiitollisuudella vastaan. Itse olen niin pihi (ja ekologinen?) että ostan lähes kaiken kirpparilta. Varsinkin nyt kun pihamme muistuttaa perunapeltoa, tuntuu hassulta laittaa kymmeniä euroja lasten uusiin kenkiin. Mutta onhan se hyvä lapsille, että saavat oikeasti sopivat kengät ja kivahan se on yhdet siistimmät kengät olla myös.

Liikkeessä, jossa käymme on mahtava asiakaspalvelu. Ensin lasten jalat mitataan ja sitten autetaan kenkien sovituksessa. Esim. Eccon kengät, jotka omasta mielestäni olivat söpöimmät ja käytännöllisimmät Juulille, olivat liian leveälestiset. Lisäksi olisin varmaan ostanut vielä tytölle kokoa 23, mutta myyjä neuvoi ostamaan 24. Matildan kengän koko on jo 34! Hänellä on myös samanlainen pitkä, korkea, kapeahko jalka, jota moni popo painaa. Mutta sopivat ballerinat keväälle löytyi kuitenkin. Valitsen väreistä mieluiten tummaa ja harmaata, jolloin pienet läikät tai kostumat eivät näy heti.

Kenkäkaupasta suuntasimme vielä läheiselle Tankum-Seelle nauttimaan iltapäiväauringosta ja tekeään hiekkakakkuja. Olipa kiva lomaperjantai! Tällaisina päivinä tosiaan nautin siitä, etten ole tällä hetkellä kokopäivätöissä.

Lapsi, saksalainen identiteetti ja kollektiivinen syyllisyys

 Saksalais-suomalainen tyttäreni Matilda, 6-vuotta, on luonnollisen kiinnostunut kaikesta ympärilläänn äkemästä. Tytöllä on ollut kyselykausi siitä lähtien kun hän oppi puhumaan. Berliinissä yksi Matildan suosikeista oli Gedächtniskirche, toisessa maailmansodassa tuhoutunut kirkko, joka on jätetty korjaamatta, muistuttamaan meitä toisesta maailmansodasta. Sain kertoa kirkon tarinan Matildalle joka kerta, kun kuljimme sen ohi.

Olin itse Matildan ikäinen kun maailma alkoi avautua omaa kotipihaa kauemmas. Muistan kun avaruussukkula Challenger räjähti, kun Tsernobyl räjähti, kun Kekkonen kuoli. Oli vuosi 1986 ja minä täytin syyskuussa 6. Samoihin aikoihin isä opetti minulle maailmanhistoriaa. Opetusmetodit olivat vähintäänkin kyseenalaiset. Hän avasi historiankirjan kohdasta, jossa oli nälkiintyneitä juutalaislapsia ja kertoi, mitä keskitysleireillä tapahtui. Rehellisesti. En traumatisoitunut, vaan oli mielestäni mahtavaa, kun minut otettiin tosissaan. Arvatkaapa miksi kiinnostuin jo nuorena Saksasta?

Itse en kuitenkaan tekisi samoin. Matilda ei katso uutisia, KiKan (lastenkanava) nuorten uutisiakin vain vanhempien seurassa. Syyria, Boko Haram, Saksan menneisyys - Ne ovat kuitenkin kanssamme joka puolella; radiossa, lööpeissä ja ihmisten huulilla. Tyttö imee informaatiota kuin sieni ja pommittaa kysymyksillä perään. Miten siis kertoa 6-vuotiaalle maailman tapahtumista? Tai saati sitten kertoa saksalaislapselle Saksan historiasta?

"Ei ole saksalaista identiteettiä ilman Auschwitzia", sanoi Saksan liitopresidentti Joachim Gauck tammikuussa Auschwitzin vapautumisen 70-vuotismuistopäivänä. Saksalaiset tuntevat tänäkin päivänä syyllisyyttä toisen maailmansodan tapahtumista. Kollektivschuld on osa saksalaista identiteettiä, ainakin kolmanteen sukupolveen asti. Tuleeko myös utelias tyttöseni tuntemaan tuota syyllisyyttä? Miten paljon riippuu siitä, mitä ja miten hänelle kerron? Matilda on syntynyt vuonna 2008, eikä ole koskaan tavannut saksalaista isoäidin isää, joka oli toisessa maailmansodassa SS:n. palveluksessa. Voisiko sukupolvien syyllisyysketju katketa henkilökohtaisen siteen puuttumiseen?

Entä miten mahdollista syyllisyydentunnetta kompensoi suomalainen identiteetti, johon kuulunee edelleen "talvisodan henki" ja ylpeys itsenäisyydestä? Voiko lapseni tuntea samaan aikaan ylpeyttä Suomen itsenäisyydestä ja hävetä Saksan menneisyyttä?

Minunkin tarinoissani seikkailevat hyvät ja pahat. Putin on paha, Merkel hyvä, Niinistö hyvä, Hitler tietysti paha. Kollektiivinen syyllisyys elää ja hengittää niin kauan, kuin meillä on tarve muistaa.

Sanastoa

Kollektivschuld - Saksalainen kollektiivinen syyllisyydentunne
2. Weltkrieg - Toinen maailmansota
Nachkriegsdeutschland - 2. maailmansodan jälkeinen Saksa
SS - Schutzstaffel - Kansallissosialistise  puolueen alainen sotilaallinen organisaatio, jonka edustojat toimivat juutalaisten kansanmurhassa usein keskeisessä roolissa.

Ensimmäiset kukkapenkit

Viikonkoppuna sää ei suosinut, mutta aloitimme silti ensimmäisen kukkaprojektin pihallamme. Saunan (eli kellarin) terassi ja siihen liittyvät kukkapenkit olivat viimeinen asia, jonka saimme joulukuussa valmiiksi. Muuten piha onkin kuin perunapelto. Saunan terassiltakin uupuu vielä laatoitus, laatat tosin ovat jo siistissä paletissa pihalla ja pääsiäisen jälkeen päästään aloittamaa ensin terassin ja sitten etupihan laatoitus.

Terassi on länsipuolella ja avautuu pihalle kolmen n. metrin korkean ja 3 + 3 metriä leveän porrastuksen kautta. Portaat on täytetty kukkamullalla ja  nyt niistä olisi tarkoitus tehdä hehkuva kukkaketo. Tai vihreä saareke. Tai pikkuinen porkkanamaa. Tai kaikkea tuota. Viljely saa tosin vielä hetken odottaa, pelkään pakkasöitä ja pitäisi vielä suunnitella, että mitä mihinkin tulisi. Kasvien tulis olla mielellään monivuotisia, kauniita ja helppohoitoisia - sekä tietysto tämänhetkisestä budjetista johtuen - halpoja! Tärkeää olisi, että terassi pääsisi eroon betonisesta ilmeestään. Vinkkejä otetaan vastaan!

Työsarkaa riittää kuitenkin ilman viljelyäkin. Ensimmäisenä tartuimme kukkapenkien ylälaitaan ja erotimme sen rakennustyroksia apuna käyttäen omiksi kukkapenkeikseen. Teimme kolot styroksilaatoille ja sitten keräsimme tontilta kiviä, joilla peitimme styroksit. Pihit pihanlaittajat vauhdissa! Budjetti 0€.

 

Ostimme myös muutaman valmiin kukkivan kukan, jotta saamme niistä vähän väri-ilottelua etupihalle. Tosin etupihaa kaunistamaan tarvittaisiin joku taikuri. Siellä ei ole vielä mitään, paitsi roskaämpärit! Eturapun virkaa toimittaa pari eurolavaa ja jostain syystä tuohon oven viereen kertyy myös kasoittain sekalaista rakennustarviketta. En uskalla laittaa kuvaa.

Tässä kuitenkin Matilda istutuspuuhissa. Takana näkyy perunapeltomainen takapihamme: